LIISA PELTOLA- YOKO TYÖMATKAPYÖRÄILIJÄ

 

Töihin lähtö.. ei välttämättä se aamun riehakkain hetki. Mukava olisi kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Aina ei kovin mielekkäältä tunnu myöskään ajatus siitä, että altistaisi itsensä heti aamusta liikunnalle esimerkiksi pyöräilemällä töihin. Heräämisestä ja töihin siirtymisestä voi tehdä myös kivan jutun ajattelemalla aamuisen liikunnan positiivisia puolia; Hetki itselle. Hyvä ja tehokas herätys.

Pyöräillessä pääsee lähemmäs luontoa; mikä onkaan hienompaa kuin nouseva aurinko tai yön jälkeinen usva? Tai talvisin kuulaan pakkasaamun raikkaus? Pyörällä saattaa myös päästä työpaikalle vikkelämmin ja hermoja säästellen, kun voi vältellä autoillen tai julkisilla kulkuneuvoilla ilmenevät ruuhkapaikat. Työpäivän jälkeen pyöräily toimii hyvänä keinona ”nollata” työpäivän kiireet ja työtehtävät mielestä. Iltapäivällä kotiin päästyä treeni on tehty ja on ilta aikaa tehdä muita juttuja.

 Minun työmatkapyöräily on ollut viime aikoina vähänlaista koska teen pääsääntöisesti etätöitä. Vaan tämäpä ei ole mikään tekosyy olla ajamatta työmatkaa! Lähtöpaikan ja maalin ollessa sama, pyöräilijälle on täysi vapaus suunnitella reitti ja reitin pituus. Mennäkö pyörätietä pitkin vai lähteä metsään? 

 Työmatkapyöräilyssä pukeutuminen on aina pieni haaste. Joka kerta. Näin loppukesästä, alkusyksystä aamulla saattaa olla hyvinkin viileää ja iltapäivästä voi olla jopa helle. Ikävintä pyöräillessä on, jos vaate hiostaa tai on liian ohut, jolloin tulee kylmä. Hyvä vinkki lähtiessä on, että jos hieman tuntuu viileältä, vaatetta ei ole ainakaan liian paljon. Sopivan vaatetuksen löytää valitettavasti vain kokeilemalla. Kunpa sopivan vaatetuksen vain muistaisi seuraavalla kerralla..

 Elokuun viimeisellä viikolla ajelin kahtena aamuna etätyöpäivän työmatkaa. Sää oli aurinkoinen, +10. Toisena aamuna sää oli sumuisen kostea. Puin päälle Yokon summer pyöräilyshortsit, Zip pitkähihaisen pyöräilypaidan, Windblock pyöräilytakin sekä summer pyöräilyhanskat. Täydensin asustusta irtolahkeilla ja ohuilla merinovillasukilla sekä pyöräilykengillä. Lähtiessä olisin kaivannut pipoa, joka lämmitti vain ajatuksen tasolla jäädessä eteisen lokerikkoon. Aluksi tuntui hieman viileältä, mutta matkan taittuessa alkoi tulla jo lämmin. Pyöräilytakin riittävän pitkät lämmitti ranteita. Myös selkä pystyi lämpiminä, sillä takki yltää reilusti ”peppuun saakka”. Lenkin jälkeen summasin, että Windblock pyöräilytakki oli aikalailla sopiva vaatetus aamun koleuteen. Alla ollut pitkähihainen pyöräilypaita ei ollut juurikaan hionnut, joten ”yläkerran vaatetus” oli hyvä. Summer pyöräilyshortsit irtolahkeilla oli riittävän lämpimät. Kunhan syksy kunnolla alkaa, pääsen testaamaan Yoko Hardshell kuoritakkia ja Yoko pyöräily kuorihousuja.

 

Näistä kokemuksista sitten myöhemmin syksyllä lisää. 

 

Ajelemisiin!